OonaMona on DI-magneetti:
Törmäsin baarissa vanhaan naapuriini ja koulukaveriini, jonka olin tuntenut tarhaikäisestä lähtien. Koulukaveri on silloisista ennusteista huolimatta kouluttanut itsensä insinööriksi – lapsena hän ei ollut niitä penaalin terävimpiä kyniä. Insinöörillä oli kaikki hyvin - oli vaimo, kolmevuotias tyttö ja hänet oli juuri headhuntattu IT-firmaan. He yrittivät toista lasta, unelmissa oli ultimatetäydellinen perhe ja omakotitalo kivalla alueella.
Illan pimetessä ja useampien drinksujen jälkeen I. kävi tuttavallisemmaksi ja kertoi olleensa rakastunut muhun aivan pienestä pojasta lähtien. Olimmehan joskus ala-asteella pussailleet koulun diskossakin. Itselläni ei tästä ollut tosin mitään mielikuvaa, vaikka tuskin silloin vielä käytin päihteitä (nykyäänhän vain ja ainoastaan sosiaalisissa tilanteissa sekä juhlakäytössä).
Pilkku tuli ja metsästimme taksin allemme. Taksissa I. kysyi, että pääsisikö hän saatille. Sopivaa tyrmäävää sanavalintaa miettiessäni hän kertoi kuningassuunnitelmansa; koska kello oli neljä ja takseja oli hankala saada, hän jättäisi taksin odottamaan sillä välin, kun hän kävisi luonani teellä. Kehoitin humalan tuomin kärkkäin sanankääntein ajamaan suoraan kotiin vaimon ja tyttären luo.
Muutamaa viikkoa myöhemmin törmäsimme sattumalta samassa lounaspaikassa. Insinööri huikkasi tervehtimisen jälkeen suoraan ja tosissaan, että haluaisinko aloittaa suhteen hänen kanssaan? En voinut muuta kuin ihailla I:n suoruutta. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä! Menin ihan sanattomaksi ja ainoa lause, jonka sain suustani oli että en taida.
Viime viikolla I:n perhe sai pienen pojan. Onnittelut potrasta pojasta!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti