DorisGloria kävi treffeillä:
ÄS-mieheen tutustuin facebookin kautta ja vaihdoimme sähköpostia päivittäin. ÄS-mies oli ammatiltaan kansankynttilä ja oli innoissaan ammatistaan teini-ikäisten finninaamojen valistajana. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida siinä vaiheessa, kun facebookissa ei ollut kunnollista kuvaa vaan veden alla napattu erittäin suttuinen ja epäselvä kuva.
Sovimme treffit eräänä lauantaina keskustassa sijaitsevan kirjakaupan eteen. Bongasin miehen jo kaukaa ja olisin kävellyt ohi, jos hän ei olisi nähnyt minua. Herra oli pitkä, honkkelimainen ja niukasti komea. Hän ei oikein näyttänyt osaavan kantaa kroppaansa kunnialla vaan näytti enemmän kokoon lyssähtäneeltä s-kirjaimelta.
Menimme kahville ja otin cappuccinon ja ÄS-mies tilasi miehekkäästi kamomillateetä. Kuka oikeasti juo ensitreffeillä kamomillateetä!?! ÄS-mies kuitenkin osoittautui mukavaksi, mutta hieman ylianalyyttiseksi tapaukseksi, joka oli ollut ihan jossain muussa jonossa kuin huumorijonossa silloin kun huumoria jaettiin. ÄS-miehen ajatusmaailmaa hallitsivat vanhat kreikkalaiset filosofit ja hän siteerasi keskustelun lomassa heitä sujuvasti. Rehellisyyden nimissä emme olleet samalla sivulla saati samassa luvussa ajatusmaailmoiltamme. ÄS-mies oli laimea kuin kukkalautaselta nautittu lämminvesi ja hänen hauskaksi saaminen olisi vaatinut vähintään pullon Koskisen Korvalääkettä. En tosin tiedä kumman olisi pitänyt nauttia se pullo.
Kaikkea kannattaa kokeilla kaksi kertaa, ja sovimme kuitenkin tapaavamme toisen kerran. Menimme taas kahville. Tällä kertaa ÄS-miehen juomavalintana oli miehekäs kaakao kermavaahdolla. Tunsin itseni herkäksi ja pieneksi naiseksi tuollaisen raa'an maskuliinisuuden edessä. ÄS-mies oli yltiöpositiivinen ja vaikka mielestäni positiivisuus on iloinen asia, niin jossain menee sentään raja. Jos elämä on yhtä ihanaa flowta ja mikään huoli ei paina, herää kysymys, että mitä lääkkeitä kaveri vetelee. Tuli sellainen tunne, että ÄS-mies elelee jossain ihanassa mikä-mikä-maassa, jossa elämä ei kohtele kaltoin ja kaikilla on mukavaa ja ihana fiilis jatkuvasti päällä.
Kaksien treffien jälken luovutin. ÄS-miestäkin hauskempaa ajanvietettä olisi ollut tökkiä bambutikkuja kynsien alle. Emme tavanneet uudestaan ja hyvä niin. Joten uutta matoa koukkuun, leuka rintaan ja kohti seuraavia deittejä, jotka saa helvetin esikartanot näyttämään lasten puuhamaalta.
torstai 26. kesäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti