DorisGlorian pitäisi ajella enemmän taksilla:
Lähdin ravintolasta harvinaisen hyvissä ajoin ennen valomerkkiä. Enhän nyt yleensä ennen valomerkkiä todellakaan baarista poistu, mutta takaraivossani kummitteli seuraavan päivän työrupeama. Poltin tupakan vielä nopeasti loppuun ennen kuin astuin taksiin sisään. Pyysin kuskia ajamaan porsaan - tässä tapauksessa siis itseni - kotiin.
Istuuduttuani taksiin kuski ilmoitti minulle heti kättelyssä, että minulla on aivan ihana pömppömasu. Menin aivan sanattomaksi, varsinkin kun näytti siltä, että Taksari oli nielaissut aamupalaksi ulkonäöstä päätellen muutaman rantapallon. Annoin pömppömasu-huomautuksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, en jaksanut alkaa opettaa käytöstapoja ilmiselvästi aivokuolleen simpanssin tasolla olevalle Taksarille (T.).
Juttelimme niitä näitä, ja T. kysäisi, että onko se mies kotona odottamassa kun näin aikaiseen jo kotiin lähdet. Ilmoitin, että olen sinkku ja vaikka mies olisi kotona, niin hän ei todellakaan määräisi kotiintuloaikojani. Tästä uutisesta innostuneena T: ilmoitti, että voisimme nähdä ensi viikolla kahvin merkeissä. Kieltäydyin kohteliaasti tarjouksesta. En nähnyt mitään syytä lähteä liki viisikymppisen ylipainoisen miehen kanssa kahvia juomaan. Matkan päätyttyä maksoin ja T. välttämättä halusi antaa kuitin minulle. Ilmoitin etten kuittia tarvitse, mutta kuitti tuli ja kuitin kääntöpuolelle hän kirjoitti oman numeronsa. Silmäniskun saattelemana hän antoi kuitin minulle ja pyysi soittelemaan milloin minulle sopisi kahvit. En usko, että joudun ikinä niin pahan mielenhäiriön valtaan, että soittaisin. Ja jos niin kävisi, kävisin vetämässä sirkkelillä käteni poikki kyynärvarren yläpuolelta, jotta en ainakaan kahvia enää joisi.
perjantai 25. heinäkuuta 2008
torstai 24. heinäkuuta 2008
RokkiKukko rulaa
DorisGloria kävi konsertissa ja se muni kukon:
Kesäisenä iltana tapasin erään amerikkalaisen humppa- ja tanssiorkesterin suuressa ulkoilmakonsertissa söpön kundin. Vaihdoimme Rokkikukon (RK) kanssa katseita ja konsertin loputtua hän tuli juttelemaan kanssani. Muutaman sanan vaihdettuamme päätin antaa - mutta vain käyntikorttini.
Muutamaa päivää myöhemmin sain meilin, jossa RK. kertoi rehellisesti tilanteestaan, joka ei suoraa sanottuna yllättänyt ottaen huomioon aiemmat kohtaamiseni vastakkaisen sukupuolen kanssa. RK. asui vielä avopuolisonsa kanssa, mutta ero oli yhtä vääjäämätön kuin kuolavana edellisen (miksei myös nykyisenkin) paavin suupielessä. RK. ilmoitti, ettei aio nähdä mua ennen kuin ero on hoidettu kauniista ohi, josta RK:lle iso plussapiste. Kerrankin mies joka ei ajattele vain jälkojen välissä heiluvalla jatkeella, vaan haluaa hoitaa asiansa sivistyneesti ja ketään loukkaamatta. Mietin, että olikohan se homo?
Muutamia meileja vaihdettiin viikkojen aikana, jossa lähinnä toimin Leelian lepotuolina ja puin RK:n ja hänen avokkinsa parisuhdeongelmia. Vaikka sujuvasti neuvoja ja latteuksia hänelle jaoinkin, tuli sellainen tunne, että tässä sokea vie sokeaa kadun yli. Millä rahkeilla minäkin kenenkään parisuhteen tilaa lähden neuvomaan!!! En tiedä johtuiko neuvoistani vai mistä, mutta ero tuli pariskunnalle.
Muutaman viikon säädyllisen suruajan jälkeen päätimme nähdä. Ensimmäiset treffit olivat oikein mukavat; kävimme torilla kahvilla, söimme mansikoita tuomiokirkon portailla ja istuimme terasseilla. RK. vaikutti todella normaalilta ja tasapainoiselta tapaukselta. Ilta päättyi aikanaan ja sovimme näkevämme pian uudestaan.
Kesäisenä iltana tapasin erään amerikkalaisen humppa- ja tanssiorkesterin suuressa ulkoilmakonsertissa söpön kundin. Vaihdoimme Rokkikukon (RK) kanssa katseita ja konsertin loputtua hän tuli juttelemaan kanssani. Muutaman sanan vaihdettuamme päätin antaa - mutta vain käyntikorttini.
Muutamaa päivää myöhemmin sain meilin, jossa RK. kertoi rehellisesti tilanteestaan, joka ei suoraa sanottuna yllättänyt ottaen huomioon aiemmat kohtaamiseni vastakkaisen sukupuolen kanssa. RK. asui vielä avopuolisonsa kanssa, mutta ero oli yhtä vääjäämätön kuin kuolavana edellisen (miksei myös nykyisenkin) paavin suupielessä. RK. ilmoitti, ettei aio nähdä mua ennen kuin ero on hoidettu kauniista ohi, josta RK:lle iso plussapiste. Kerrankin mies joka ei ajattele vain jälkojen välissä heiluvalla jatkeella, vaan haluaa hoitaa asiansa sivistyneesti ja ketään loukkaamatta. Mietin, että olikohan se homo?
Muutamia meileja vaihdettiin viikkojen aikana, jossa lähinnä toimin Leelian lepotuolina ja puin RK:n ja hänen avokkinsa parisuhdeongelmia. Vaikka sujuvasti neuvoja ja latteuksia hänelle jaoinkin, tuli sellainen tunne, että tässä sokea vie sokeaa kadun yli. Millä rahkeilla minäkin kenenkään parisuhteen tilaa lähden neuvomaan!!! En tiedä johtuiko neuvoistani vai mistä, mutta ero tuli pariskunnalle.
Muutaman viikon säädyllisen suruajan jälkeen päätimme nähdä. Ensimmäiset treffit olivat oikein mukavat; kävimme torilla kahvilla, söimme mansikoita tuomiokirkon portailla ja istuimme terasseilla. RK. vaikutti todella normaalilta ja tasapainoiselta tapaukselta. Ilta päättyi aikanaan ja sovimme näkevämme pian uudestaan.
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
Juoksuharjoitus Tohtorin kanssa: osa 2
OonaMona antoi toisen mahdollisuuden:
Tapasimme seuraavan kerran viikon kuluttua ensitreffeistä. Menimme rullaluistelemaan, olimmehan molemmat urheilullisia ja päästä varpaisiin kaikkien mahdollisten suojien vuoraama. Onnittelin Tohtoria hyvästä asuvalinnasta, Club-a:n koko 80-luvun tuotanto oli silloin edellä aikaansa ja nykyään sitä voisi kuvata ajattomaksi ja turvalliseksi asuvalinnaksi. Erityisesti treffeille.
Päästelimme kauniita Helsingin pyöräteitä rullaillen ja eksyimme vahingossa kauas Espooseen. Todettakoon, että Espoo ei kuulu kokemuspiiriini. Tunnettu tosiasiahan on, että jos mies eksyy, niin eihän sitä voi tunnustaa. Mies on vain hetkellisesti tietämätön siitä, missä hän on. Olimme toden totta jossain aivan eri paikassa, missä meidän olisi pitänyt olla. Rullaluistimien kanssa on himpun verran vaikeaa hyppiä ojien ja pensaiden yli ja oli ennen kuulumatonta, että olisimme kääntyneet takaisin. Haloo!! Ilmapiirin kireyttä ei vastaavanlaisissa tilanteissa ikinä myöskään helpota se, että nainen tietää, missä ollaan ja mihin pitäisi mennä. T:n naama oli melkoisen näkkärillä, kun pääsimme oikealle reitillemme – kiitos meikäläisen.
Vihdoin päästyämme tutuille nurkille purpsautin helpottuneena, että nämä treffailut olivatkin sitten tässä. Jos ei kohtaa kemiat, niin sille ei voi mitään. T. siihen sanomaan, että hän oli jo ensitreffien aikana ajatellut, että toi nainen ei voi olla kiinnostunut hänestä. No miksi hemmetissä pyysi sitten toisille treffeille? (ja miksi minä menin?) Hän oli myös ajatellut, että olen ”ammattideittailija”, koska olin ollut jotenkin niin oudon rento ja puhelias. Pakkohan siinä jonkun oli vääntää tikusta asiaa, kun Tohtori istui kuin mykkä paskalla. Emme siis enää tapaa, kiitos siitä.
Tapasimme seuraavan kerran viikon kuluttua ensitreffeistä. Menimme rullaluistelemaan, olimmehan molemmat urheilullisia ja päästä varpaisiin kaikkien mahdollisten suojien vuoraama. Onnittelin Tohtoria hyvästä asuvalinnasta, Club-a:n koko 80-luvun tuotanto oli silloin edellä aikaansa ja nykyään sitä voisi kuvata ajattomaksi ja turvalliseksi asuvalinnaksi. Erityisesti treffeille.
Päästelimme kauniita Helsingin pyöräteitä rullaillen ja eksyimme vahingossa kauas Espooseen. Todettakoon, että Espoo ei kuulu kokemuspiiriini. Tunnettu tosiasiahan on, että jos mies eksyy, niin eihän sitä voi tunnustaa. Mies on vain hetkellisesti tietämätön siitä, missä hän on. Olimme toden totta jossain aivan eri paikassa, missä meidän olisi pitänyt olla. Rullaluistimien kanssa on himpun verran vaikeaa hyppiä ojien ja pensaiden yli ja oli ennen kuulumatonta, että olisimme kääntyneet takaisin. Haloo!! Ilmapiirin kireyttä ei vastaavanlaisissa tilanteissa ikinä myöskään helpota se, että nainen tietää, missä ollaan ja mihin pitäisi mennä. T:n naama oli melkoisen näkkärillä, kun pääsimme oikealle reitillemme – kiitos meikäläisen.
Vihdoin päästyämme tutuille nurkille purpsautin helpottuneena, että nämä treffailut olivatkin sitten tässä. Jos ei kohtaa kemiat, niin sille ei voi mitään. T. siihen sanomaan, että hän oli jo ensitreffien aikana ajatellut, että toi nainen ei voi olla kiinnostunut hänestä. No miksi hemmetissä pyysi sitten toisille treffeille? (ja miksi minä menin?) Hän oli myös ajatellut, että olen ”ammattideittailija”, koska olin ollut jotenkin niin oudon rento ja puhelias. Pakkohan siinä jonkun oli vääntää tikusta asiaa, kun Tohtori istui kuin mykkä paskalla. Emme siis enää tapaa, kiitos siitä.
Rahalla ei saa kaikkea
DorisGloriaa piiritti miljonääri:
Miljonäärin tapasin vuosia sitten silloisen esinaiseni järjestämillä sokkotreffeillä. Ensimmäisen viikon puhuimme puhelimessa, koska herra oli mökillään Lapissa. Muutamien hassunhauskojen puheluiden jälkeen M. sai loistavan idean, että tulisin hänen luokseen viikonlopuksi lumilautailemaan. Lentoliput olisivat kuulemma odottaneet lentokentällä. Kiitin kohteliaasti tarjouksesta, mutta jos omalla rahalla en pääse reissuun, en lähde myös kenenkään muiden rahoilla.
Menimme ensimmäisillä treffeillä ulos syömään ja aloitimme illan tietysti kuivalla ja kylmällä (ja minulle ilmaisella) shampanjalla ja söimme kolmen ruokalajin illallisen. Todella toivoin laskun tullessa, että M. olisi herrasmies ja maksaisi laskun, koska muuten olisin ollut keittiössä tiskaamassa - köyhä opiskelija kun olin. M. blokkasi laskun ja jatkoimme iltaa hauskoissa merkeissä Helsingin kuppiloita kierrellen.
Valitettavasti vaikka rahaa oli kuin roskaa, sillä ei saa tyyliä saati ulkonäköä. Viisaan ystäväni kuvausta käyttääkseni, M:n olisi voinut kuvitella lähinnä Pohjanmaalle ajelemaan AIV-rehukuormaa traktorilla ympäri kyliä oranssi Hankkijan lippis syvälle päähän kiskottuna. M:n housut olivat nimittäin eräänlaista kainalomallia (ehkä vasta tulossa muotiin?).
M:llä oli ympärillään hängäreitä, joita hän kutsui ystäviksi. Mielestäni "ystävät" hengasivat enemmän M:nn kanssa rahojen takia kuin hauskojen juttujen ja todellisen ystävyyden. Ns. "ystävät" toteuttivat miljonäärin pienimmätkin toiveet, koska palkintona oli usein ulkomaanmatkoja, illanviettoja ja dinnereitä. Samaa taktiikkaa kokeiltiin myös minuun, tosin todella huonolla menestyksellä.
Eräänä iltana miljonääri pyyteli minua luokseen, mutta en ollut sosiaalisella tuulella, joten jäin kotisohvalle röhnöttämään. Muutaman puhelun herra soitteli illan aikana ja suorastaan käskytti mua. Tästä suivaantuneena todellakin jäin kotiin. Kun puhelin taas soi, vastasin ja kuulin kehotuksen katsoa ikkunasta ulos. Vilkaisin akkunasta ulos ja huomasin M:n ja ystävien istuvan tien toisella puolella -20 asteen pakkasessa. Heillä oli mukanaan puutarhatuolit, vappuhuiskut ja viinipulloja. Kuulemma kun vuori ei tule Muhammedin luokse, niin Muhammed menee vuoren luokse. Suostuin menemään lähibaarin yhdelle ja sen jälkeen hipsin takaisin sohvalle.
Eräänä keväisenä juhlapyhänä olin linnoittautunut kotiini lukemaan tulevaan tenttiin. Miljonääri soitteli taas ja vaati minua tulemaan illalliselle hänen ja "ystäviensä" kanssa. Kieltäydyin kohteliaasti ja ilmoitin jo syöneeni pizzaa opiskelukaverini kanssa, jonka kanssa pänttäsin tulevaan tenttiin. Seuraavana päivänä sain puhelun, jossa kehotettiin menemään hakemaan pian saapuvia pizzoja. Menin hämmästyneenä alaovelle, jossa minua odotti jo musta mersu, jonka kuljettaja heitti pizzat minulle himpan verran kyrsiintyneen oloisena. Miljonääri oli ostanut pizzat, tilannut ja maksanut taksin ja lähettänyt sen kotiosoitteeseeni. Kiitin kuskia hieman nolona. Kahta pizzaa en jaksanut syödä, joten lahjoitin toisen alakerran krapulaiselle naapurille.
Joku olisi voinut pitää M:n tekosia romanttisina eleinä, mutta minua ne lähinnä ahdistivat. Tuli sellainen tunne, että rahalla saa kaiken ja hevosella/Porschella pääsee. Juttu kuivui omaan mahdottomuuteensa, minun jääräpäisyyteeni omasta tahdosta ja määräysvallasta sekä M:n kyvyttömyyteen käsittää, että minua ei rahalla osteta.
Miljonäärin tapasin vuosia sitten silloisen esinaiseni järjestämillä sokkotreffeillä. Ensimmäisen viikon puhuimme puhelimessa, koska herra oli mökillään Lapissa. Muutamien hassunhauskojen puheluiden jälkeen M. sai loistavan idean, että tulisin hänen luokseen viikonlopuksi lumilautailemaan. Lentoliput olisivat kuulemma odottaneet lentokentällä. Kiitin kohteliaasti tarjouksesta, mutta jos omalla rahalla en pääse reissuun, en lähde myös kenenkään muiden rahoilla.
Menimme ensimmäisillä treffeillä ulos syömään ja aloitimme illan tietysti kuivalla ja kylmällä (ja minulle ilmaisella) shampanjalla ja söimme kolmen ruokalajin illallisen. Todella toivoin laskun tullessa, että M. olisi herrasmies ja maksaisi laskun, koska muuten olisin ollut keittiössä tiskaamassa - köyhä opiskelija kun olin. M. blokkasi laskun ja jatkoimme iltaa hauskoissa merkeissä Helsingin kuppiloita kierrellen.
Valitettavasti vaikka rahaa oli kuin roskaa, sillä ei saa tyyliä saati ulkonäköä. Viisaan ystäväni kuvausta käyttääkseni, M:n olisi voinut kuvitella lähinnä Pohjanmaalle ajelemaan AIV-rehukuormaa traktorilla ympäri kyliä oranssi Hankkijan lippis syvälle päähän kiskottuna. M:n housut olivat nimittäin eräänlaista kainalomallia (ehkä vasta tulossa muotiin?).
M:llä oli ympärillään hängäreitä, joita hän kutsui ystäviksi. Mielestäni "ystävät" hengasivat enemmän M:nn kanssa rahojen takia kuin hauskojen juttujen ja todellisen ystävyyden. Ns. "ystävät" toteuttivat miljonäärin pienimmätkin toiveet, koska palkintona oli usein ulkomaanmatkoja, illanviettoja ja dinnereitä. Samaa taktiikkaa kokeiltiin myös minuun, tosin todella huonolla menestyksellä.
Eräänä iltana miljonääri pyyteli minua luokseen, mutta en ollut sosiaalisella tuulella, joten jäin kotisohvalle röhnöttämään. Muutaman puhelun herra soitteli illan aikana ja suorastaan käskytti mua. Tästä suivaantuneena todellakin jäin kotiin. Kun puhelin taas soi, vastasin ja kuulin kehotuksen katsoa ikkunasta ulos. Vilkaisin akkunasta ulos ja huomasin M:n ja ystävien istuvan tien toisella puolella -20 asteen pakkasessa. Heillä oli mukanaan puutarhatuolit, vappuhuiskut ja viinipulloja. Kuulemma kun vuori ei tule Muhammedin luokse, niin Muhammed menee vuoren luokse. Suostuin menemään lähibaarin yhdelle ja sen jälkeen hipsin takaisin sohvalle.
Eräänä keväisenä juhlapyhänä olin linnoittautunut kotiini lukemaan tulevaan tenttiin. Miljonääri soitteli taas ja vaati minua tulemaan illalliselle hänen ja "ystäviensä" kanssa. Kieltäydyin kohteliaasti ja ilmoitin jo syöneeni pizzaa opiskelukaverini kanssa, jonka kanssa pänttäsin tulevaan tenttiin. Seuraavana päivänä sain puhelun, jossa kehotettiin menemään hakemaan pian saapuvia pizzoja. Menin hämmästyneenä alaovelle, jossa minua odotti jo musta mersu, jonka kuljettaja heitti pizzat minulle himpan verran kyrsiintyneen oloisena. Miljonääri oli ostanut pizzat, tilannut ja maksanut taksin ja lähettänyt sen kotiosoitteeseeni. Kiitin kuskia hieman nolona. Kahta pizzaa en jaksanut syödä, joten lahjoitin toisen alakerran krapulaiselle naapurille.
Joku olisi voinut pitää M:n tekosia romanttisina eleinä, mutta minua ne lähinnä ahdistivat. Tuli sellainen tunne, että rahalla saa kaiken ja hevosella/Porschella pääsee. Juttu kuivui omaan mahdottomuuteensa, minun jääräpäisyyteeni omasta tahdosta ja määräysvallasta sekä M:n kyvyttömyyteen käsittää, että minua ei rahalla osteta.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2008
Juoksuharjoitus Tohtorin kanssa: osa 1
OonaMona kävi sokkotreffeillä:
Kaverini järjesti sokkotreffit juhannuksena tapaamansa kaverin kaverin eli Tohtorin kanssa. Kaikkea täytyy kokeilla paitsi kansantanhuja (tosin kokeiltu on) ja omaa pikkusiskooan, joten lupasin lähteä. On mukavaa, että ystävätkin tunnistavat vastuunsa minun seuraelämästäni ja blogin jatkumosta ja näin ollen järjestävät vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Kaverini kuvauksen perusteella kyseessä tyyppiä: ”Miten tuollainen kundi voi olla vielä vapaana??!!” Tällaisia kuvauksia ei enää kokemukseni perusteella voi ottaa tosissaan.
Tapasimme ihanassa merenrantaravintolassa. Tohtori oli pukeutunut ruutupaitaan – ne ovat jonkun aviisin mukaan tänä kesänä taas muodissa – ja kivipestyihin farkkuihin ilman vyötä. Vähän korkeammalla oleva vyötärö olisi aiheuttanut lapsettomuutta. Jos olisin ajatellut juoksevani lujempaa kuin T., niin olisi pinkaissut pakoon kuin viimeistä päivää ja tuultakin nopeammin. Mutta koska T. oli niin pitkä, ajattelin sen saavan mut liian nopeasti kiinni, koska lahkeisiinsa se ei ainakaan olisi kompastunut. Valmistauduin pahimpaan.
Menimme pöytään. Mua oli varoitettu, että T. saattaa olla hiljaisen puoleinen, vaikka muuten niin täydellinen (?) onkin. Kuin olisin ollut mykän kanssa marjassa. Luulin, että aikuiset ihmiset osaavat jutella mukavia ruokailun lomassa. Henkilökohtaisestihan voisin jutella ja kertoa tarinoita vaikka hammastikulle kolme tuntia, mutta mun ruoka jäähtyi, kun jouduin olemaan koko ajan äänessä. Kunnes avasin Pandoran boksin kysymällä T:lta sen työstä! Turvauduin viimeiseen keinoon, johon ikinä kukaan treffeillä oleva ei saisi turvautua! Mutta se oli ainoa keino, millä sain T:stä mitään irti. Ja sitä laatikkoa ei kovin helpolla kiinni saanut. Ihme tapahtui ja T:kin siis rentoutui, vaikka ei ollut juonut mitään. Itsehän olin tosin ottanut normaalit ruokajuomat alkudrinkkeineen, alku- ja pääruokajuomineen siinä sivussa. T. tietysti maksoi kaiken herrasmiehenä. Yksi piste siitä hänelle.
Treffien jälkeen erosimme vakuutellen, että näemme seuraavalla viikolla.
Kaverini järjesti sokkotreffit juhannuksena tapaamansa kaverin kaverin eli Tohtorin kanssa. Kaikkea täytyy kokeilla paitsi kansantanhuja (tosin kokeiltu on) ja omaa pikkusiskooan, joten lupasin lähteä. On mukavaa, että ystävätkin tunnistavat vastuunsa minun seuraelämästäni ja blogin jatkumosta ja näin ollen järjestävät vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Kaverini kuvauksen perusteella kyseessä tyyppiä: ”Miten tuollainen kundi voi olla vielä vapaana??!!” Tällaisia kuvauksia ei enää kokemukseni perusteella voi ottaa tosissaan.
Tapasimme ihanassa merenrantaravintolassa. Tohtori oli pukeutunut ruutupaitaan – ne ovat jonkun aviisin mukaan tänä kesänä taas muodissa – ja kivipestyihin farkkuihin ilman vyötä. Vähän korkeammalla oleva vyötärö olisi aiheuttanut lapsettomuutta. Jos olisin ajatellut juoksevani lujempaa kuin T., niin olisi pinkaissut pakoon kuin viimeistä päivää ja tuultakin nopeammin. Mutta koska T. oli niin pitkä, ajattelin sen saavan mut liian nopeasti kiinni, koska lahkeisiinsa se ei ainakaan olisi kompastunut. Valmistauduin pahimpaan.
Menimme pöytään. Mua oli varoitettu, että T. saattaa olla hiljaisen puoleinen, vaikka muuten niin täydellinen (?) onkin. Kuin olisin ollut mykän kanssa marjassa. Luulin, että aikuiset ihmiset osaavat jutella mukavia ruokailun lomassa. Henkilökohtaisestihan voisin jutella ja kertoa tarinoita vaikka hammastikulle kolme tuntia, mutta mun ruoka jäähtyi, kun jouduin olemaan koko ajan äänessä. Kunnes avasin Pandoran boksin kysymällä T:lta sen työstä! Turvauduin viimeiseen keinoon, johon ikinä kukaan treffeillä oleva ei saisi turvautua! Mutta se oli ainoa keino, millä sain T:stä mitään irti. Ja sitä laatikkoa ei kovin helpolla kiinni saanut. Ihme tapahtui ja T:kin siis rentoutui, vaikka ei ollut juonut mitään. Itsehän olin tosin ottanut normaalit ruokajuomat alkudrinkkeineen, alku- ja pääruokajuomineen siinä sivussa. T. tietysti maksoi kaiken herrasmiehenä. Yksi piste siitä hänelle.
Treffien jälkeen erosimme vakuutellen, että näemme seuraavalla viikolla.
maanantai 14. heinäkuuta 2008
Vantaalaiset perheenisät hämmästyttävät
OonaMonalla melkein kävi flaksi:
Se oli ihastusta ensimmäisellä humalaisella hajataitto-karsastus-katseella. Isojako oli alkanut eräässä helsinkiläisessä yökerhossa, ja Vantaalainen (V.) kiehnäsi vieressäni minua jumalattarena palvoen. Jäin ihastuneena jatkamaan viimeisiä spermavalsseja vaalean komistuksen kanssa.
Valssit loppuivat aivan liian aikaisin, ja lähdimme etsimään taksia. Seitsemän peninkulman korkokenkäni painoivat ikävästi ja V. kantoi minua herrasmiehenä muutaman sata metriä, kunnes luhistui. Onneksi saimme taksin ja pääsimme kotiovelleni. V. oli kovaa tahtia tunkemassa kortteerilleni, mutta heittäydyin kainovienoksi ja vilautin ainoastaan käyntikorttiani hänelle ja vannotin soittamaan.
Aamulla herätessäni huomasin, että minulle oli yritetty soittaa tuntemattomasta numerosta viisi kertaa. Ajattelin sen olevan Vantaalaisen. Kundista ei kuitenkaan kuulunut mitään koko viikonloppuna, kunnes maanantaina illalla tuli tekstiviesti. V. tunnusti, että syy miksi hän vasta nyt laittoi viestiä oli se, että hän unohti kertoa, että hänellä oli kotona Vantaalla vaimo ja yksivuotias poika. Hän oli mennyt niin sekaisin minusta, että oli jäänyt tällainen pikkuseikka kertomatta. Itke mulle joki! Otti niin päähän moinen epärehellisyys, että uhkasin soittaa sen vaimolle. Sen jälkeen ei V:stä kuulunutkaan enää mitään.
Se oli ihastusta ensimmäisellä humalaisella hajataitto-karsastus-katseella. Isojako oli alkanut eräässä helsinkiläisessä yökerhossa, ja Vantaalainen (V.) kiehnäsi vieressäni minua jumalattarena palvoen. Jäin ihastuneena jatkamaan viimeisiä spermavalsseja vaalean komistuksen kanssa.
Valssit loppuivat aivan liian aikaisin, ja lähdimme etsimään taksia. Seitsemän peninkulman korkokenkäni painoivat ikävästi ja V. kantoi minua herrasmiehenä muutaman sata metriä, kunnes luhistui. Onneksi saimme taksin ja pääsimme kotiovelleni. V. oli kovaa tahtia tunkemassa kortteerilleni, mutta heittäydyin kainovienoksi ja vilautin ainoastaan käyntikorttiani hänelle ja vannotin soittamaan.
Aamulla herätessäni huomasin, että minulle oli yritetty soittaa tuntemattomasta numerosta viisi kertaa. Ajattelin sen olevan Vantaalaisen. Kundista ei kuitenkaan kuulunut mitään koko viikonloppuna, kunnes maanantaina illalla tuli tekstiviesti. V. tunnusti, että syy miksi hän vasta nyt laittoi viestiä oli se, että hän unohti kertoa, että hänellä oli kotona Vantaalla vaimo ja yksivuotias poika. Hän oli mennyt niin sekaisin minusta, että oli jäänyt tällainen pikkuseikka kertomatta. Itke mulle joki! Otti niin päähän moinen epärehellisyys, että uhkasin soittaa sen vaimolle. Sen jälkeen ei V:stä kuulunutkaan enää mitään.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Vem kan segla förutan vind? Eller alkohol...?
DorisGlorian harrastuksiin ei kuulu enää seilaus:
Juopon Merimiehen tapasin ystävieni kautta. Juoppo Merimies oli hauska seuramies, joskin häpän kiskomisessa mopo lähti keulimaan usein ja huolella. Juoppo Merimies (JM.) seilasi maailman meriä välillä kuukausi tolkulla ja sitten seuraavat kuukaudet kuluivat kosteissa merkeissä humalan aalloilla seilaten. Joku asiasta vähemmän tietävä olisi voinut sanoa, että JM:llä olisi ollut ongelma alkoholin kanssa, mutta ongelmaa ei ollut niin kauan kuin viinaa oli paljon ja saatavilla. JM:n kunniaksi täytyy sanoa, että hän joi pelkästään laatuviinoja ja piti huolen, ettei muillakaan seurueessa lasissa pohja näkynyt.
JM asui toisella puolella Suomea ja yhteydenotot hänen puoleltaan tapahtuivat usein aamuyöntunteina jurriluurin iskiessä päälle. Keskustelut ja niiden tarkoitus jäi usein hämärän peittoon, mutta uskon, ettei JM muistanut puoliakaan keskusteluistamme aamulla. Kai jurrista sönkötystä voi keskusteluksi kutsua?
Usein keskusteluihimme osallistui koko kantabaarin asiakaskunta, kun puhelin laitettiin kiertämään. Kaikki olivat sitä mieltä, että minä ja JM olisimme täydellinen pari. Kantabaarin Ristot ja Raijat kuvailivat minulle usein ja moninaisin sanakääntein kuinka JM puhui minusta kauniistí ja kuinka hänen silmänsä suorastaan hehkuivat onnea. Imartelevaa.
Eräänä yönä sitten JM soitti ja tunnusti rakkautensa minulle. Halusi kuulemma elää kanssani ja viinankin jättäisi puolestani. Pyysin häntä soittamaan aamulla uudestaan, jos edelleen on aiheesta samaa mieltä. Aamulla tuli viesti, jossa hän kertoi, että sängyssä makaa tuntematon nainen, jonka hän on raijannut baarista kotiin. Samassa viestissä hän tunnusti rakkautensa uudestaan minulle ja tiedusteli löytyisikö tunteille vastakaikua. Vastakaikua ei löytynyt vaikka kuinka yritin sydämeni pohjalta sitä etsiä. Vieras nainen hänen sängyssään ei lisännyt löytymisprosenttia.
Viimeisiä kertoja kuulin JM:stä, kun sain jurripuhelun eräänä keväisenä yönä. Siellä Merimies hehkutti uutta onneansa minulle ja kertoi luopuneensa viinasta, mitä nyt sillä kertaa oli hieman miestä väkevämpää nauttinut. Uusi onni oli kaikkea mitä hän on etsinyt. Toivotin kauniisti hyvät yöt ja käänsin nautinnollisesti kylkeä. Tämä luku oli saatu onnelliseen päätökseen.
Juopon Merimiehen tapasin ystävieni kautta. Juoppo Merimies oli hauska seuramies, joskin häpän kiskomisessa mopo lähti keulimaan usein ja huolella. Juoppo Merimies (JM.) seilasi maailman meriä välillä kuukausi tolkulla ja sitten seuraavat kuukaudet kuluivat kosteissa merkeissä humalan aalloilla seilaten. Joku asiasta vähemmän tietävä olisi voinut sanoa, että JM:llä olisi ollut ongelma alkoholin kanssa, mutta ongelmaa ei ollut niin kauan kuin viinaa oli paljon ja saatavilla. JM:n kunniaksi täytyy sanoa, että hän joi pelkästään laatuviinoja ja piti huolen, ettei muillakaan seurueessa lasissa pohja näkynyt.
JM asui toisella puolella Suomea ja yhteydenotot hänen puoleltaan tapahtuivat usein aamuyöntunteina jurriluurin iskiessä päälle. Keskustelut ja niiden tarkoitus jäi usein hämärän peittoon, mutta uskon, ettei JM muistanut puoliakaan keskusteluistamme aamulla. Kai jurrista sönkötystä voi keskusteluksi kutsua?
Usein keskusteluihimme osallistui koko kantabaarin asiakaskunta, kun puhelin laitettiin kiertämään. Kaikki olivat sitä mieltä, että minä ja JM olisimme täydellinen pari. Kantabaarin Ristot ja Raijat kuvailivat minulle usein ja moninaisin sanakääntein kuinka JM puhui minusta kauniistí ja kuinka hänen silmänsä suorastaan hehkuivat onnea. Imartelevaa.
Eräänä yönä sitten JM soitti ja tunnusti rakkautensa minulle. Halusi kuulemma elää kanssani ja viinankin jättäisi puolestani. Pyysin häntä soittamaan aamulla uudestaan, jos edelleen on aiheesta samaa mieltä. Aamulla tuli viesti, jossa hän kertoi, että sängyssä makaa tuntematon nainen, jonka hän on raijannut baarista kotiin. Samassa viestissä hän tunnusti rakkautensa uudestaan minulle ja tiedusteli löytyisikö tunteille vastakaikua. Vastakaikua ei löytynyt vaikka kuinka yritin sydämeni pohjalta sitä etsiä. Vieras nainen hänen sängyssään ei lisännyt löytymisprosenttia.
Viimeisiä kertoja kuulin JM:stä, kun sain jurripuhelun eräänä keväisenä yönä. Siellä Merimies hehkutti uutta onneansa minulle ja kertoi luopuneensa viinasta, mitä nyt sillä kertaa oli hieman miestä väkevämpää nauttinut. Uusi onni oli kaikkea mitä hän on etsinyt. Toivotin kauniisti hyvät yöt ja käänsin nautinnollisesti kylkeä. Tämä luku oli saatu onnelliseen päätökseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)